Jumalan hämmästyttävä lupaus sinulle koettelemuksessasi
Miikan kirjan luvussa seitsemän profeetta tuo Israelille profeetallisen sanoman – sellaisen, joka vetoaa hengellistä nälkää kärsiviin uskoviin ympäri maailman tänäänkin. Miika aloittaa profetiansa sydän särkyneenä: ”Voi minua ... ei ole rypälettä syödäkseni” (Miika 7:1).
Miika kuvaili nälänhädän seurauksia Israelissa – sekä syötävän, että Jumalan sanan nälän. Hänen sanomastaan kaikuvat Aamoksen varhaisemman profetian sanat: “‘Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä’” (Aamos 8:11-12).
Miika puhuu myös tämän päivän nälkäisten puolesta: Jeesuksen Kristuksen seurakunnan puolesta. Miika näki profeetallisilla silmillään jo ennalta ne tämän päivän kansanjoukot, jotka juoksevat paikasta toiseen ja etsivät todellista Jumalan sanaa. Hän näki ennalta, kuinka uskovat säntäävät seurakunnasta toiseen, jokainen etsien ravintoa sielunsa nälkään. Ja heidän huutonsa kuuluu: ”voi minua, ei ole rypälettä!”
Sydämeni itkee jokaisen sellaisen tähden, joka on joutunut verettömän ja voimattoman tämän ajan evankeliumin ansaan.
He eivät ole koskaan joutuneet kohtaamaan syntejään, eivätkä ole kuulleet sitä syyllistävää totuuden sanaa, joka saisi heissä aikaan Kristuksen luontoa. Heille ei ole annettu mitään, millä rakentaa heidän hengellistä huonettaan, muuta kuin puuta, olkia ja akanoita. Ja kun heidät kutsutaan seisomaan Jeesuksen eteen, kaikki se palaa, mille he ovat rakentaneet.
Israelin hengellinen nälänhätä ei olisi voinut tulla huonompaan aikaan: kansakunnan moraalisen rappiotilan kohokohdassa. Aika oli kypsä sille, että kansakunnan johtajat saisivat synnistään vanhurskaan todistuksen ja rakastavan nuhtelun. Mutta juuri silloin, kun tämän olisi pitänyt tapahtua, seurakunta maallistui: ”Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa” (Miika 7:2).
Miikan sanoma heijastaa tämän ajan otiskoita. Ihmiset eivät enää luota johtajiinsa, hallitukseensa tai oikeuslaitokseensa. Luottamus katoaa yhteiskunnan jokaiselta tasolta. Sen seurauksena ihmiset alkavat ajaa vain omia asioitaan. Emme enää kuule, ”Kuinka voin auttaa? Voinko tehdä jotain?” Sen sijaan kuuluu, ”mitä se minua hyödyttää?”
Kuitenkin Miika käänsi katseensa pois kaikesta yhteiskunnan rappiosta ja ahneudesta, kaikesta seurakunnan luopumuksesta ja kompromisseista: ”Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva”(Miika 7:7). Toisin sanoen, hän kertoi Israelille: ”On totta, että kansakuntamme sielua vaivaa vitsaus, joka aiheuttaa tuhoa ja rappiotilaa. Mutta meidän keskipisteemme ei ole yhteiskunnan kamalassa tilassa. Todellinen vartija ei vain varoita miekasta, vaan hän julistaa myös Jumalan lupauksia. Sekasorron keskellä, hän haluaa, että se hänen pyhä jäännöksensä tietää, millainen sydän hänellä on heitä kohtaan.”
Tämä sama on totta tänä päivänäkin. Herralla on olemassa jäännös, jonka katse ei ole keskittynyt yhteiskunnan tai seurakunnan raunioituneeseen tilaan. Sen sijaan he ovat syventyneet Jumalan sanansaattajien todelliseen keskipisteeseen ja heistä kaikuvat profeettojen kehoitukset, ”kääntäkää katseenne kohti Herraa, etsikää hänen kasvojaan, odottakaa häntä. Hän tukee teitä ja kohtaa kaikki teidän tarpeenne.”
Ne lupaukset, joita Miika alkaa tässä vaiheessa paljastamaan, vaikuttavat liian uskomattomilta ollakseen totta. Kuitenkin kaikki on suunnattu Kristuksen seurakunnalle nykyaikana. Miika 7:14 sanoo näin, ”Kaitse Herra kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka asuu erillään” Se paimen, johon tässä viitataan, voi olla vain Kristus. ”Rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen” (Hebr. 13:20). Miika profetoi, että Jeesus tulee maan päälle paimentamaan ja ruokkimaan laumaa. Niillä, jotka kääntyvät hänen puoleensa uskossa ja luottamuksessa, ei ole milloinkaan nälänhätää.
Mitä tämä kertoo meille nykyisestä nälänhädästä? Emme voi aina syyttää leivän puuttesta pelkästään kuollutta seurakuntaa tai huoletonta pastoria. Jos me käännymme Jeesuksen puoleen, hän lupaa antaa meille ravintoa. Tämä lupaus on hyvä jopa niille, jotka asuvat erillään, alueilla jossa ei ole seurakuntaa: ”...joka asuu erillään” (Miika 7:14).
Miika 7:15 pitää sisällään yhden Jumalan parhaista lupauksista kansalleen.
”Niin kuin lähtönne päivinä Egyptin maasta minä annan teidän nähdä ihmeitä” (Miika 7:15). Tämä viittaa siihen ihmeeseen, jonka Jumala teki Israelille Punaisella merellä. Jumala haluaa puhua meille, ”te olette monia vuosia kuulleet siitä suuresta ihmeestä, jonka minä tein omalle kansalleni. Kuitenkin, niin ihmeellistä kuin se vapautus olikin, se oli vain esikuvaa, vain varjoa. Minä haluan tehdä teille jotain aivan uutta.”
Voit olla juuri nyt hengellisessä erämaassa kohtaamassa saatanan voimia. Voit tuntea sen pimeyden voimien myrskyn. Aivan niin kuin israelilaiset olivat avuttomia vihollistaan vastaan, sinäkin olet avuton omaasi vastaan. Mutta kuten Jumala avasi Punaisen meren ja antoi Israelin kulkea kuivaa maata pitkin, hän avaa sen sinunkin meresi yliluonnollisesti. Saat kulkea läpi vaikka vihollinen olisi laittanut minkälaisia kahleita tahansa, kaikesta hengellisestä vastustuksesta huolimatta. Eikä sinun enää tarvitse olla sen tähden peloissasi.
Miika profetoi, ”Sen näkevät kansat ja joutuvat häpeään kaikessa väkevyydessään. He panevat käden suulleen, heidän korvansa tulevat kuuroiksi” (Miika 7:16). Miika kertoo meille tätä, ”se sinun Punaisen meren kokemuksesi tulee hiljentämään saataann valheet. Se saa ’peittää suunsa’ kunnioituksesta, kun Jumalan henki toimii sinussa. Et enää usko vihollisen syytöksiä sinua vastaan. Sen sijaan sen riivaajien voimat joutuvat sekasortoon.
Monet kristityt lainaavat toisen Korinttolaiskirjeen jakeita 10:3-4: ”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.” Suuri osa meistä ajattelee sellaisista linnoituksista, että ne sitovat kuten seksuaaliset ylilyönnit, huumeriippuvuus, alkoholismi, sellaiset ulkoiset synnit, joita me laitamme syntilistan kärkeen ”pahimipina synteinä." Mutta Paavali viittaa johonkin pahempaan kuin meidän ihmismittaamme.
Linnoitus on sellainen syytös, joka on lujasti istutettu sinun mieleesi. Ja saatana vahvistaa Jumalan kansassa linnoituksia istuttamalla heidän ajatuksiinsa valheita ja vääriä käsityksiä Jumalan olemuksesta. Hän saattaa istuttaa sellaisen valheen, että sinä et ole hengellinen ihminen, kuiskaillen toistuvasti, ”et koskaan pääse vapaaksi helmasynnistäsi. Olet teeskentelijä, koska pääsi on vieläkin täynnä pahoja ajatuksia. Et sinä ole mihinkään muuttunut. Jumala on menettänyt kärsivällisyytensä sinun suhteesi. Et ole enää hänen armonsa arvoinen.” Tai se voi yrittää tuhota avioliittosi sanomalla, ”et voi kestää tätä suhdetta yhtään kauempaa, ellei puolisosi muutu.”
Jos kuuntelet sen valheita, alat vähän ajan kuluttua uskomaan niitä. Kun otat vastaan sen pahan väitteen, se juurtuu mieleesi ja sydämeesi – ja silloin siitä tulee linnake. Tämä antaa saatanalle vallan sinuun, ajatusmaailmasi kautta. Ei sen tarvitse saada sinun ruumistasi valtaansa; hän tarvitsee vain tilaa ajatuksissasi saadakseen sinne valheita, jotka jatkuvasti kääntelevät ajatuksiasi tuskallisesti.
Me emme saa näitä linnoituksia hajotettua ainoastaan rukouksen kautta. Ainoa ase, jota saatana ja hänen joukkonsa pelkäävät, on se sama, jota hän pelkäsi siellä erämaassa, kun Jeesus oli kiusattavana: Jumalan elävä sana. Vain Herran totuus voi tehdä meidät vapaiksi. Hän lupaa olla meidän Jumalamme, puhdistaa meidät, antaa meille anteeksi ja heittää pois kaikki meidän syntimme; täyttää meidät Hengellään; johdattaa, ohjata ja opastaa meitä Henkensä kautta; ja laittaa meihin kaiken sen voiman, jota me tarvitsemme, että voimme vaeltaa pyhyydessä ja kuuliaisuudessa.
Miikan mukaan meidän tulee tarttua tähän lupaukseen: ”Kuka on Jumala, sellainen kuin sinä, joka annat anteeksi pahat teot perintösi jäännökselle ja jätät rankaisematta heidän rikoksensa? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hän haluaa olla armollinen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität meren syvyyteen kaikki kansasi jäännöksen synnit” (Miika 7:18-19).
Me emme saa syntejämme voitetuksi; Jumala voittaa ne.
Ja hän säälii meitä, tallaa kaikki meidän pahuutemme jalkojensa alle ja heittää ne mereen, ettei niitä käytetä enää milloinkaan meitä vastaan. Kuvittelepa israelilaiset katselemassa, kuinka kaikki ne Egyptin sotilaat katoavat veteen ikuisiksi ajoiksi. Herra haluaa kertoa meille, ”nämä olivat sinun syntisi ja sinä saat nähdä, kuinka ne vajoavat meren pohjaan. Minä olen pessyt ne pois.” Jos pidät kiinni näistä lupauksista, Jumala lupaa, että sinun vastustajasi hajotetaan sinun silmiesi edessä.
”He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat ulos varustuksistaan, lähestyvät kauhuissaan Herraa, meidän Jumalaamme. He pelkäävät sinua, Herra” (Miika 7:17). ”Maan matelijat” tässä merkitsee kuvainnollisesti ”matelevia käärmeen kaltaisia pelkoja.” Nämä viittaavat saatanan istuttamiin pelkoihin, ajatuksiin istutettuihin syytöksiin. Jumala sanoo, että ne tulevat koloistaan vavisten pelosta.
Mitä tämä tarkoittaa? Yksinkertaisesti, kun sinä pysyt hänen lupauksissaan, jokainen pimeyden voima tulee esiin omasta linnakkeestaan Kaikkivaltiaan Jumalan pelossa. Lisäksi paholainen sotajoukkoineen lähestyy ”kauhuissaan Herraa, meidän Jumalaamme. He pelkäävät sinua, Herra” Sinun ei tarvitse enää pelätä paholaista, se pelkää sinua! Se pelkää jokaista sellaista uskovaa, joka kulkee Kaikkivaltiaan lupauksissa.
Jumala on uskollinen täyttämään lupauksensa, saadakseen jokaisen vihollisen pakenemaan meitä. Juuri nyt sinun kiusauksesi, tapasi ja helmasyntisi voivat näyttää sinulle mahdottomilta esteiltä. Mutta Herra lupaa vapauttaa sinut, hänen oman nimensä tähden. Hän on uskollinen pitämään oman sanansa.
Tee tästä sinun rukouksesi: ”Jumala, sinä olet vannonut olevasi minun Herrani. Sinä olet sanonut, että sinä annat minulle oman Punaisen meren kokemuksen. sinä olet myös sanonut, että paholainen saa laittaa kätensä suulleen, eikä enää pysty syyttämään minua valheillaan. Minä pysyn nyt sinun lupauksissasi, Isä. Pelasta minut ja kirkasta nimeäsi minun elämässäni.” Amen!